Kesäkuussa 2023 helle helli alkukesäistä Tamperetta ja samaan aikaan itseäni hellittiin vihdoin uutisella, jota olin pitkään odottanut kuulevani: olin edennyt työhaastattelussa seuraavalle kierrokselle ja tieto lämmitti enemmän kuin yksikään helteinen kesäpäivä siihen mennessä. Haastattelukutsu mielenkiintoiselta vaikuttavaan tehtävään tuntui uskomattoman hyvältä pitkän kalpean kevään jäljiltä kun työhakemuksia oli tullut tyrkättyä eteenpäin moneen suuntaan ja kanavaan, ja vain sähköpostin hiljainen ja tyhjä humina odotti vastassa päivä toisensa jälkeen.
Lopulta sain kullanarvoisen, ratkaisevan vinkin avoimesta työpaikasta Tampereen Sarkalta. Itse työ olisi kiertotalouskartoittajan tehtävä Tampereen Infralla. Haastattelukierroksia oli siten kaksi, ensimmäinen Sarkalla ja toinen Infralla, jos siihen asti pääsisi etenemään. Sarkalla minut haastatteli Tanja Kulmala ja itselleni jäi haastattelusta erittäin hyvä tunne, sillä tuokio oli perinpohjainen ja pitkä, mikä tuntui lupaavalta. Jäi olo, että minusta, siihenastisesta urastani ja mahdollisuuksistani tulevan työn suhteen oltiin aidosti kiinnostuneita. Haastatteluun varauduin hauskalla neuvolla, jonka olin saanut silloisen työkokeilupaikkani työparilta, ihanalta iranilaiselta maahanmuuttajalta. Hän antoi vinkin syödä appelsiinin ennen työhaastattelua. En halunnut jättää yhtäkään oljenkortta käyttämättä, joten juuri ennen Sarkan Crazy Townilla sijaitsevan haastattelutilaisuuden alkua istuin rakennuksen viereisellä puistonpenkillä jännittämässä ja lohkomassa herkullista hedelmää suuhuni. Jotain siinä oli erityistä; ehkä virkistävän makea tuoksu, aurinkoinen ulkomuoto ja väri tai ehkä ihan vain verensokerin nousu juuri ennen tärkeää hetkeä elämässä. Koko haastattelun ajan olin tyyni, virkeä ja aktiivinen. Aavistin jo paikalta lähtiessäni, että kutsu seuraavalle kierrokselle olisi enemmän kuin mahdollinen. Ja kyllä, seuraavalle kierrokselle päästessäni söin appelsiinin myös ennen Tampereen Infran haastattelua eikä elämäni huippuhetkiin lukeutuvan puhelun saamiseksi mennyt kuin puoli tuntia tilaisuuden jälkeen: paikka oli minun.
Työ Tampereen Infralla osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi, työyhteisö lämminhenkiseksi, ilmapiiri leppoisaksi ja työkaverit ammattitaitoiseksi ja taitavaksi osaajaporukaksi. Alusta asti olen Infralla arvostanut työtehtävien monipuolisuutta, sopivaa haastavuutta ja mikä tärkeintä, kokenut oman tekemisen merkitykselliseksi ja arvokkaaksi. Kiertotalouskartoittajan tehtävän ydin oli nelikuukautisessa projektissa tehostaa kierrätystä Infran eri kohteissa erityisesti taukotilojen jätteiden lajittelussa. Työ sisälsi alkukartoituksen tekemisen, yhteyshenkilöiden haastattelut eri kohteissa, kartoituslomakkeiden suunnittelun ja toteutuksen kaikille työntekijöille, valmiiden lomakkeiden sähköisen tallennuksen, toimenpide-ehdotusten teon vastausten pohjalta, pienhankintakilpailutuksen lajitteluastioita varten, monenlaista viestintää eri tahojen välillä sekä lopulta perehdytystilaisuuksien pitämistä jokaisessa kohteessa sitä mukaan kun lajittelupisteet valmistuivat. Projekti oli monen samaan aikaan liikkuvan osasen kokonaisuus, jossa palaset loksahtelivat paikalleen omalla painollaan, osa sujuvammin, osa hiukan verkkaisemmin.
Kartoituksen myötä oli ilahduttavaa huomata, että ilmapiiri jätteiden lajittelua ja kierrätystä kohtaan osoittautui erittäin myönteiseksi ja muutokset otettiin siten suurimmaksi osaksi innolla vastaan. Toki aihe herätti keskustelua ja monet yleiset uskomukset elävät edelleen tiukassa, kuten että jätteet menisivät lopulta kaikki saman auton kyydissä samaan läjään poltettavaksi, vaikka kuinka lajiteltaisiin. Ajatusten vaihto ja kyky kuunnella ja käydä aiheesta kuin aiheesta asiallista keskustelua olivat tärkeässä roolissa projektityön onnistuneessa toteutuksessa. Esimerkiksi tässä edellä mainitussa sitkeässä väitteessähän ei ole perää, sillä lajitellut jätteet kulkevat omia reittejään jatkohyödynnykseen monen eri kulkuneuvon voimin, ja yhdenkin jäteauton sisällä voi olla useampi säiliö mihin jätteet kerätään. Huomionarvoista on, että puhumme edelleen totutusti jätteistä, mutta seuraava askel on ymmärtää, että roskan käsitteestä pitäisi luopua kokonaan ja ymmärtää materiaalin kierron mahdollisuudet ja hyödynnys koko elinkaarensa ajan, jotta arvokkaat jakeet eivät mene hukkaan, vaan ne otetaan talteen uusiokäytössä. Jätteiden poltosta saadaan toki energiaa ja lämpöä, mutta se ei ole jätelain mukainen ensisijaisuusjärjestys kierrätyksessä. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa polttaa käyttökelpoista materiaalia ja ottaa ympäristöstä loputtomiin neitseellisiä aineksia tilalle. Se ei ole ympäristön kannalta kestävä ratkaisu.
Itselleni tärkeää projektissa oli saada konkreettisia, toivottuja muutoksia aikaan, jotta työntekijöille tarjoutui jatkossa parempi mahdollisuus lajitteluun ja kierrätykseen sekä lisätä tietoutta asian tiimoilta. Kiertotalouskartoittajan työssä näen toivon, innon ja mahdollisuudet kehittää toimintaa kestävämmäksi. Konkreettiset teot ympäristön hyväksi esimerkiksi kierrätystä tehostamalla valavat luottoa siihen, että keskitytään ratkaisuihin, kuin että näkisimme edessämme loputtoman ongelmien virran. Sen sijaan, että seisomme paikallamme ja hautaudumme ilmastonmuutoksen aiheuttamiin murheisiin, askel, appelsiini ja ratkaisu kerrallaan tulemme tehneeksi hyödyllisiä asioita ympäristön ja itsemme hyväksi. Siten edistymme, etenemme, toimimme.
Nykyään projektiasiantuntijana Tampereen Infralla 25.10.2023 alkaen